Suomen geoteknillinen yhdistys

MTR & SGY aloitussivu

MTR & SGY uutiset

MTR & SGY kalenteri

Alan linkkejä

Haku

SGY Suomen Geoteknillinen Yhdistys

MTR-FTA Maanalaisten tilojen rakentamisyhdistys

31. maaliskuu 2009

SÄÄTIÖYLOPISTO TTY:STÄ PÄIVÄÄ !

No ei sentään ihan vielä, mutta ensi vuoden alusta lukien ilmeisesti kyllä. Eli turbulenssi se tuntuu vaan jatkuvan suomalaisessa yliopistohallinnossa. Kuta kuinkin vuosi sitten – tarkkaan ottaen 1.1.2008 alkaen – TTY:kin otti organisoitumisessaan käyttöön nk. tiedekuntamallin, jossa yhteydessä rakentajat löivät ainakin kuvainnollisesti sanottuna hynttyynsä yhteen arkkitehtien kanssa muodostaen yhdessä Rakennetun ympäristön tiedekunnan.

Sinällään tiedekuntauudistus on TTY:n tapauksessa osoittautunut hyvinkin positiiviseksi asiaksi ja tutkintojen perustavaa laatua olevasta erilaisuudesta huolimatta aivan uudenlainen yhteistyön henki on alkanut viriämään rakentajien ja arkkitehtien kesken. Tuskin tiedekuntauudistuksen mukanaan tuomia muutoksia on kuitenkaan juurikaan ehditty sulattelemaan - tai pitäisikö paremminkin sanoa että sen mahdollistamia potentiaalisia hyötyjä vielä läheskään täysimääräisesti realisoimaan - kun jo seuraavaa uudistusta pukkaa päälle. Pääkaupunkiseudulle synnytetyn Aalto-yliopiston mallia seuraten myös TTY:ssä ollaan nimittäin kuluvan vuoden aikana mitä todennäköisimmin voimaan tulevan uuden yliopistolain myötä siirtymässä säätiöpohjaiseen hallintomalliin. Kun säätiön ’perustuslakina’ toimiva säädekirjakin jo allekirjoitettiin sekä valtiovallan edustajien että yliopiston johdon toimesta muutama päivä sitten, lienee asia sitä myöten selvä.

Koko yliopiston tasolla säätiömuotoon siirtymisen pitäisi tietää ainakin jonkinasteista valtion – käytännössä opetusministeriön - ohjauksen höllentymistä yliopiston päätöksenteossa. Täysin uutena asiana kuvaan tulee mukaan yliopiston ulkopuolisista jäsenistä koostuva hallitus, jonka jäsenistä kuitenkin suurimman osan tullee nimittämään opetusministeriö ja loput elinkeinoelämä. Mitä tämä sitten tarkoittaa meidän rakentajien kannalta, sen vasta aika näyttää. Periaatteessa vaihtoehdot kait tässäkin ovat kuitenkin ne tutut, joko hyvin tai hyvin huonosti – käytännössä ehkä kuitenkin jotain siltä väliltä. Jos yliopiston ulkopuolinen hallitus koostuu laajakatseisesti suomalaisen yhteiskunnan tarpeita ymmärtävistä jäsenistä, tilanteen pitäisi kaiken järjen mukaan olla lähempänä ensinnä mainittua vaihtoehtoa. Jos kuitenkin sattuu käymään niin, että hallituksen jäsenet näkevät roolista suppea-alaisina edunvalvojina tai ovat muuten vaan kovin viehättyneitä kulloisistakin muotisanoista ja -virtauksista, niin sitten rakentajilla voi olla hyvinkin perusteltua syytä huoleen. Realismia kun taitaa kuitenkin olla, että tuskin tuohon armoitettuun päättäjäjoukkoon yhtään varsinaista rakentajaa mukaan mahtuu.

Tämänkertaisten yliopistokuulumisten mieluisimpana osuutena on ilman muuta todeta lisääntynyt valmistuneiden lukumäärä. Kaikkiaan 14 uutta diplomi-insinööriä vuoden 2008 aikana on TTY:n Maa- ja pohjarakenteiden yksikön ja sen edeltäjäorganisaatioiden kaikkien aikojen ennätystulos. Kovin paljon huonommalta ei kuluvankaan vuoden tilanne ainakaan vielä tässä vaiheessa vuotta näytä, ainakin jos asiaa arvioi käynnissä olevien diplomityöhankkeiden määrän perusteella. Vuoden mittaan sen sitten vasta lopullisesti kuitenkin näkee, milloin kukakin loppuvaiheen opiskelijoista tutkintonsa ihan sinne maaliin asti saa. Varsinkin siinä tapauksessa, että kansainvälisen finanssikriisin myllerrys mahdollisesti pitkittyessään saa infra-alallekin valmistuvien työllistymisnäkymät heikkenemään, on myös aina mahdollista, että valmistumista aletaan taktisesti viivyttämään. Onneksi tästä ei kuitenkaan ainakaan vielä ole ollut merkkejä havaittavissa.

Näin oppilaitosnäkökulmasta on kuitenkin ainakin kaksi pitkävaikutteista asiaa, joiden osalta nykyinen suhdannetilanne kieltämättä huolestuttaa. Toinen - johon me alalla jo olevat emme käytännössä juurikaan voi vaikutta - on mielikuva rakentamisen tarjoamista tulevaisuudennäkymistä opiskelemaan pyrkivien nuorien ylioppilaiden silmissä. Median perusteellahan he lopulta kuitenkin omat mielikuvansa muodostavat ja vähemmässähän ne ovat viime aikoina olleet nuo rakennusalan korkeasuhdanteesta kertovat jutut, vaikka erilaisten elvytyspakettien yhteydessä erityisesti infra-hankkeet sentään aina esille nousevatkin. Laihana lohdutuksena tilanteessa ehkä on kuitenkin se seikka, että eivätpä ne ole uutiset sen positiivisempia muiltakaan teollisuudenaloilta – toisin kuin rakennusalan opiskelijajoukoissa kymmenkunta vuotta sitten kovaa harvennusta tuottaneen tietotekniikkabuumin aikoihin oli tilanne.

Asia, johon maa- ja pohjarakennusalan toimijat sen sijaan hyvinkin voivat omilla toimillaan vaikuttaa, on kesäharjoittelupaikkojen tarjoaminen jo opiskeluputkessa oleville. Hyvien kesätyökokemusten suuri arvo kaikissa suhdannetilanteissa on tietysti sinällään täysin selvä asia, mutta aivan erityisen tärkeässä roolissa kesätyöt ovat tulevana ja varmasti vielä seuraavanakin kesänä nuorimpien vuosikurssien opiskelijoiden kohdalla. Heidän tulevaisuudenuskonsa säilyttäminen rakennusalan tarjoamiin mahdollisuuksiin olisi nyt saatava pidettyä yllä, jotta edellisen laman aikainen opiskelumotivaation menetys ja yleinen lamaannus ei missään tapauksessa pääsisi toistumaan. Maa- ja pohjarakennusalalla on tässä kohdassa myös aivan ainutkertainen mahdollisuus oman profiilinsa nostamiseen, koska todelliset mahdollisuudet kesätöiden tarjoamiseen ovat infra-alalla varmasti kuitenkin mittavien lomautusten kanssa kamppaileviin talonrakentajiin verrattuna selvästi paremmat. Rohkenenkin väittää, että nyt vallitsevassa suhdannetilanteessa maa- ja pohjarakennusalan toimijat voivat aktiivisella kesäharjoittelupaikkatarjonnalla vaikuttaa pysyvämminkin tulevien opiskelijasukupolvien suuntautumisvalintoihin – myös sitä muutaman vuoden päässä odottavaa tilannetta silmällä pitäen, kun valmistuvat nuoret rakennusalan diplomi-insinöörit revitään taas niin sanotusti suoraan koulun penkiltä.

Näissä tunnelmissa siis täällä TTY:ssä mennään kohden alkaneen vuoden haasteita.

Pauli Kolisoja

TTY:n Maa- ja pohjarakenteiden yksiköstä lokakuun 2007 jälkeen valmistuneet uudet diplomi-insinöörit ja heidän opinnäytetöidensä aiheet:

• Matti Aitomaa, Infrarakennushankkeen suunnittelun aikatauluohjaus
• Heini Vilonen, Vinopäisen laakerittoman sillan ja maan yhteistoiminta
• Riitta Syvälä, Tien rakennusmateriaalien kosteustilaherkkyyttä vähentävien käsittelyaineiden ympäristövaikutukset
• Teemu Repo, Liikennekuorman jakautuminen ratasillan teräspaalulla
• Juho Mansikkamäki, Olemassa olevien ratojen stabiliteetin laskenta elementtimenetelmällä
• Antti Kalliainen, Uusien käsittelyaineiden vaikutus kosteustilaherkkien tierakennusmateriaalien mekaanisiin ominaisuuksiin
• Maija Saarinen, Olemassa olevien ratojen väli- ja eristyskerrosmateriaalien routimisherkkyys
• Tommi Puhakka, Geotekniset ongelmakohteet Turun tiepiirin alueella
• Jonna Väätäinen, Synteettiset lujiteverkot kevyen liikenteen väylien päällysteissä
• Saku Kuusisto, Infrarakentamisen tarjous- ja toteutusvaiheen suunnitteluohjaus KVR-urakoinnissa
• Maija Rekola, Rakentamisessa syntyvien ylijäämäkivi- ja maa-ainesten hyötykäyttö
• Antti Perälä, Perustusten vahvistaminen Turussa
• Tommi Hakanen, Teräsputkipaalujen koekuormitusmenetelmien vertailu
• Mikko Rantanen, Pääteiden vaurioitumisen hallinta ylläpidon palvelusopimuksissa
• Maria Vähätalo, Soratien pölynsidonta teollisuuden sivutuotteilla
• Heikki Lehkonen, Kaivukonetöiden toteutus 3D-koneohjauksen avulla
• Hanna Leppänen, Paalutuksesta ja pontituksesta aiheutuva tärinä

Päivitetty 31.3.2009

Tulostettava sivu